Laajempi näkökulma kasvioppiin

Kouluttajamme Vesa Hyyryläinen

”Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden yllä täysikuu…”  laulaa mies Mustarindan ikimetsässä ja luonnonkasvikurssin kymmenkunta osanottajaa ja koko metsä ympärillä hiljenee lumoutuneena.

Kyllä, opetus voi olla viihdyttävää ja mieleenpainuvaa! Toteamme, että kirjoista ja kuvista oppii toki paljon, mutta syvimmin oppi menee perille aistien kautta. Käymme päivän aikana läpi puolensataa ruohokasvia, liudan sammalia, jäkäliä ja kääpiä, sekä puita. Poimimme, kuvaamme, tuoksuttelemme, maistamme, hipistelemme käsissä ja jaamme muistoja ja kokemuksia käyttötavoista.

Biologi Vesa Hyyryläiseltä löytyy kasvin kuin kasvin tiedot, latinan- ja suomenkielinen nimi, lajityypilliset tuntomerkit ja johtolangat, millä kasvin osaa sijoittaa sukuunsa ja heimoonsa. Meille aloittelijoille ykköskysymykseksi annetaan: Miltä se kasvi sinusta näyttää? Yhdistämällä havainnot entisten kokemusten ja tietojen kanssa pääsee jo usein aika lähelle ja loput voi tarkistaa kasvikirjoista tai nettikasvioista. Jo lapsi oppii leikin kautta kasveja, meillekin riidenliekoruuti ja karhunputkihuilu ovat tuttuja.

Ryhmämme Paljakan näkötornissa.

Punapauloja poimimassa-kurssi laajenee pian luonnontuntemukseen. Kuulemme, että haapa ja tammi elättävät yli tuhatta muuta lajia ja perehdymme kullerokärpäsen ja kulleron win-win yhteistyöhön. Luento laajentaa kasvionkerääjien näkökulmaa. Kasvio ei ole pelkkä kasvio, vaan linkkejä koko ympäröivään luontoon. Kasvien, eläinten ja ihmisten vuorovaikutus on muutakin kuin ala-asteella opittu ravintoketju.

Elämykset jatkuvat lounaan jälkeen; pääsemme seuraamaan pääskysenpoikasten rengastamista. Mittaamista, punnitusta ja sitten metsään mittanauhan kanssa linja-arviota tekemään.  Kasvilajisto muuttuu niityltä metsään kuljettaessa ja avainlajit paljastavat kasvupaikkatyyppejä.

Pääskysenpojan rengastus ja mittaus menossa.

Metsässä löytyy globaali näkemys ihmisen ja luonnon suhteesta. Mahdumme neliömetrille koko porukka ja tilaakin jää. Kolmeenkymmeneen neliökilometriin mahtuu koko maapallon väki. Naposteltuamme päivän mittaan löytämiämme kasveja ja syötyämme Eija-kokin maukkaat kasvisateriat, voimme vain ihmetellä ylikansoituksen ja nälänhädän olemusta keskellä kainuun korpea, jossa asukastiheys on 3.9 asukasta/km²!

Agrologi/puutarhurille kurssi tarjosi monta ahaa-elämystä. Mutta tiedonjanon sammuttajaksi kurssista ei ollut, päinvastoin, entistä suuremmalla innolla täytyy kontata pientareilla kasvien perässä. Taustani maanviljelijänä ja perheeni metsäsuhde on perinteinen luonnon hyötykäyttöön perustuva elämäntapa. Silti elämme lähellä luontoa ja usein nöyrin mielin joudumme taipumaan luonnon edessä. Kasvintuntemus on perusjuttu työssäni puutarhurina, maatilalla ja maisemanhoidossa. Lähiluonnossani Ukkohallassa liikkuville matkailijoille ”…tuoksut vanamon ja varjot veen…” ovat osasyy tulla kainuuseen ja tulen jakamaan kurssin antia heillekin aina tilaisuuden tullen.

 Laulun sanat löydät täältä.

Tämänkertaisen blogikirjoituksen kirjoitti Liisa Misinkangas.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s