Kuukausittainen arkisto:syyskuu 2012

Wild Brown Bear -yritykseen tutustumassa Vartiuksessa

Lauantai 22.9.2012

Aloitimme aamun runsaalla aamupalalla Wild Brown Bear -karhunkatseluyrityksen tiloissa Kuhmon Vartiuksessa. Ruokasalin seinät olivat täynnä toinen toistaan vaikuttavampia valokuvia karhuista ja muista villieläimistä. Kuvien parissa olisi viihtynyt pitemmänkin tovin, mutta pian oli aika aloittaa päivän varsinainen ohjelma eli tilan omistajan, luontomatkailuyrittäjä Ari Sääsken luennot.

Aluksi Ari selvitteli omia ja yrityksensä taustoja. Syntyperäinen kuhmolainen perusti yrityksensä 15 vuotta sitten, ja valitsi paikaksi rajavartiolaitoksen Vartiuksen aseman vanhat tilat. Vuosien aikana liikeidea ja kohderyhmä ovat pikkuhiljaa hioutuneet nykyisenlaisiksi. Vinkiksi matkailuyrittäjyyttä suunnittelevalle Ari sanoikin, että omat vahvuudet, markkinoitava tuote sekä kohderyhmä on hyvä olla selvillä. Kaiken markkinoiminen kaikille ei toimi.

Wild Brown Bearin tapauksessa kohderyhmäksi valittiin alusta alkaen ulkomaalaiset, siksi yrityksen nimikin on englanninkielinen. Karhujen tarkkailu on alusta asti kiinnostanut eniten luontokuvaajia, ja digivallankumouksen jälkeen luontokuvaus on tullut mahdolliseksi yhä laajemmille piireille. Niinpä yrityksen nykyiseksi kohderyhmäksi on tarkentunut koko maapallon luontokuvaajat, harrastajista ammattilaisiin.

Yritys tarjoaa kuvaajille mahdollisuuden kuvata läheltä Pohjolan villieläimiä, pääasiassa ruskeakarhua (ursus arctos) ja ahmaa (gulo gulo). Kuvaajille on tarjolla yli kymmenen erilaista kojua, vaihtelevilla maisemilla ja valaistusolosuhteilla. Yhteen kojuun kuvausaukko oli tehty lähes maanrajaan, koska eräällä kuvaajalla oli haaveena kuvata karhu sinistä taivasta vasten. Ennen lounasta kävelimme vajaan kilometrin karhujen ruokinta-alueelle tutustumaan tarkemmin suolla ja metsässä sijaitseviin kojuihin. Selvisi myös että nykyään eläimille ei tarjota haaskoja vaan niitä houkutellaan alueelle pienillä makupaloilla, niin että eläimet hankkivat pääosan ruuastaan itse luonnosta. 

Luontomatkailuyrittäjä Ari Sääski (oikealla) kertoo karhun ruokailutottumuksista. Maassa olevista jätöksistä näemme, että tähän aikaan vuodesta maistuvat lähinnä mustikat.

Iltapäivällä Ari puhui meille vielä markkinoinnista. Tässäkin avainsanat ovat selkeä tuote ja kohdeyleisö. Asiakas ei välttämättä itse hoksaa mitä kaikkea voi olla tarjolla, joten eri tuotteita on osattava myydä. Karhukuvauksen tapauksessa tuotteita ovat eri vuodenajat ja erilaiset maisemat. Nykyään kuvaajia käy melko tasaisesti koko kauden huhtikuusta syyskuun loppuun. Mahdollisuus kuvata villieläintä huhtikuun lumipyryssä tai täysikuun valossa on hyvin erilainen tuote kuin kuvaus tupasvillamaisemissa keskiyön auringossa tai ruska-aikaan. Useat kuvaajat käyvätkin paikalla eri vuodenaikoina. Paras mainos ja merkki yrityksen laadusta onkin tyytyväinen kerta toisensa jälkeen palaava asiakas.     

Hyvinvarusteltuihin kojuihin saa raskaankin kuvauskaluston kannettua helposti pitkoksia pitkin. Katselu- ja kuvausaukkojen lisäksi kojuista löytyvät makuulaverit patjoineen ja makuupusseineen.

Kirjoittajat: Mikko Huttunen ja Laura Keränen

Laajempi näkökulma kasvioppiin

Kouluttajamme Vesa Hyyryläinen

”Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden yllä täysikuu…”  laulaa mies Mustarindan ikimetsässä ja luonnonkasvikurssin kymmenkunta osanottajaa ja koko metsä ympärillä hiljenee lumoutuneena.

Kyllä, opetus voi olla viihdyttävää ja mieleenpainuvaa! Toteamme, että kirjoista ja kuvista oppii toki paljon, mutta syvimmin oppi menee perille aistien kautta. Käymme päivän aikana läpi puolensataa ruohokasvia, liudan sammalia, jäkäliä ja kääpiä, sekä puita. Poimimme, kuvaamme, tuoksuttelemme, maistamme, hipistelemme käsissä ja jaamme muistoja ja kokemuksia käyttötavoista.

Biologi Vesa Hyyryläiseltä löytyy kasvin kuin kasvin tiedot, latinan- ja suomenkielinen nimi, lajityypilliset tuntomerkit ja johtolangat, millä kasvin osaa sijoittaa sukuunsa ja heimoonsa. Meille aloittelijoille ykköskysymykseksi annetaan: Miltä se kasvi sinusta näyttää? Yhdistämällä havainnot entisten kokemusten ja tietojen kanssa pääsee jo usein aika lähelle ja loput voi tarkistaa kasvikirjoista tai nettikasvioista. Jo lapsi oppii leikin kautta kasveja, meillekin riidenliekoruuti ja karhunputkihuilu ovat tuttuja.

Ryhmämme Paljakan näkötornissa.

Punapauloja poimimassa-kurssi laajenee pian luonnontuntemukseen. Kuulemme, että haapa ja tammi elättävät yli tuhatta muuta lajia ja perehdymme kullerokärpäsen ja kulleron win-win yhteistyöhön. Luento laajentaa kasvionkerääjien näkökulmaa. Kasvio ei ole pelkkä kasvio, vaan linkkejä koko ympäröivään luontoon. Kasvien, eläinten ja ihmisten vuorovaikutus on muutakin kuin ala-asteella opittu ravintoketju.

Elämykset jatkuvat lounaan jälkeen; pääsemme seuraamaan pääskysenpoikasten rengastamista. Mittaamista, punnitusta ja sitten metsään mittanauhan kanssa linja-arviota tekemään.  Kasvilajisto muuttuu niityltä metsään kuljettaessa ja avainlajit paljastavat kasvupaikkatyyppejä.

Pääskysenpojan rengastus ja mittaus menossa.

Metsässä löytyy globaali näkemys ihmisen ja luonnon suhteesta. Mahdumme neliömetrille koko porukka ja tilaakin jää. Kolmeenkymmeneen neliökilometriin mahtuu koko maapallon väki. Naposteltuamme päivän mittaan löytämiämme kasveja ja syötyämme Eija-kokin maukkaat kasvisateriat, voimme vain ihmetellä ylikansoituksen ja nälänhädän olemusta keskellä kainuun korpea, jossa asukastiheys on 3.9 asukasta/km²!

Agrologi/puutarhurille kurssi tarjosi monta ahaa-elämystä. Mutta tiedonjanon sammuttajaksi kurssista ei ollut, päinvastoin, entistä suuremmalla innolla täytyy kontata pientareilla kasvien perässä. Taustani maanviljelijänä ja perheeni metsäsuhde on perinteinen luonnon hyötykäyttöön perustuva elämäntapa. Silti elämme lähellä luontoa ja usein nöyrin mielin joudumme taipumaan luonnon edessä. Kasvintuntemus on perusjuttu työssäni puutarhurina, maatilalla ja maisemanhoidossa. Lähiluonnossani Ukkohallassa liikkuville matkailijoille ”…tuoksut vanamon ja varjot veen…” ovat osasyy tulla kainuuseen ja tulen jakamaan kurssin antia heillekin aina tilaisuuden tullen.

 Laulun sanat löydät täältä.

Tämänkertaisen blogikirjoituksen kirjoitti Liisa Misinkangas.