Kuukausittainen arkisto:Toukokuu 2012

Lintubongausta Kontinjoella

Pekka Helo kertoo linnuista. Sinikka kuuntelee tarkasti. Kuva on otettu Paltaniemellä pe 4.5.

Lauantaina 5. toukokuuta AIKOPAn lintukurssille Kontinjoen koululle kokoontui yhdeksän henkeä. Päivä oli pilvinen ja erittäin kolea. Lähdimme maastoon klo 11 aikaisemmin suunnitellun Losontörmän sijasta Lontanniemen tienvarteen. Jalkauduimme maastoon. Ympärillä sekametsä, jossa tuuli huojutti kuusenoksia ja lennätti lehtiä ympäriinsä.

Pekka Helo kertoi lintujen seuraamisesta ja kuvaamisen apuvalmisteluista. Koju kannattaa rakentaa etukäteen pesän lähistölle (pienillä linnuilla 10–20 m ja isoilla linnuilla 20–30 m päähän).  Kojua voi siirtää kolmanneksen lähemmäs ja katsoa, miten lähelle lintu antaa tulla.

Seisoimme pienellä aukiolla ja Pekka matki varpuspöllön kutsuhuutoa. Pöllö ilmaantuisi kymmenen minuutin päästä luoksemme, jos lähistöllä olisi varpuspöllöjä.

Havaintona – haukka – ei tarkempaa. Myös naurulokki lensi ylitsemme.

Pekka jatkoi ääniatrappeja   ̶  helmipöllön puputusta, huuhkajan huhuilua ja sarvipöllön huutoa.  Aika taitavaa ääntelyä, ei irtoa akkinäiseltä. Riekko ja pyy tulevat juoksemalla äänien kutsumana.

Lauantaina 5.5. Suomessa on tornien taistelu. Kainuussa lajien määrä on n. 60, kun taas etelässä päästään 80–90 lajiin. Kesällä voi lajeja olla Kainuussakin yli 100.

Juttelimme vanhan kansan tarinoista ja ennustuksista. Jos metsälintu tuli pihapiiriin, se ei tiennyt hyvää. Keskustelimme myös suojelueläimistä kuten esim. liito-oravasta. Liito-oravalle voi rakentaa pesän, jonka korkeus on 30 cm ja pohjapinta-ala 20 x 20 cm. Poraa 45–46 mm reikä, niin saat liito-oravan, jos onnistaa.

Vaihdoimme aukioita ja Pekka pyysi kotitehtävämme, kysymyksiä hänelle:

Hyviä lintujen bongauspaikkoja Kainuussa
Painuanlahti, Otanmäen lintuallas, Paltaniemen pellot. Paltaselällä pesii valkoposkihanhi. Kuikka on pesinyt siellä jo 30 vuotta ja pesä jää sääntelyn vuoksi veden alle. Kuikka pesii samaan pesää vuodesta toiseen.     

Mitä Pekka teet, jos vastaasi lentää parvi lintuja?
Alan havainnoida ja määrittää lintujen kokoa, muotoa, väritystä, linnun käyttäytymistä – liikkuuko maassa, puussa vai rungolla ja ääntä. Alan määritellä lintua: väri valkea – joutsen. Onko pää musta tai valkea, selkä harmaa ja pää valkea – harmaa- tai kalalokki. Sitten katsotaan jalkojen väri ja nokan väri ja muoto.

Miten saan puolen hehtaarin Nalle-Puhin metsään lintuparatiisin?Huolehdi puuston eri-ikäisyydestä, säästä lahonneetkin puut. Istuta sekapuustoa, haapoja. Kannattaa laittaa pönttöjä, koska monet eri lajit käyttävät niitä. Mustikka ja juolukka ovat hyviä aluskasveja, koska linnut syövät marjoja. Tarvitaan paljon eri kasveja.

 Mikä on ollut liikkeellä, kun metsässä näkee kuorittuja koivuja tai kuorittuja kuusia?
Linnuista tikat nokallaan tekee monia koloja ja … metsurin töitä.

 Havainto: vihervarpunen

 Kylmyys meinasi hyytää, onneksi sain toiselta ryhmän jäseneltä sadetakin lämmikkeeksi. Puhuimme kanalintujen soidinmenoista ja -paikoista, jotka voivat olla rämeillä, kankailla ja hyvin monenlaisissa paikoissa. Lopuksi Pekka vei meidät suon reunamille ja kehotti tuomaan ulkomaalaiset vieraat suolle tuoksun, lajien ja jännityksen vuoksi. Kannattaa kävellä hötteikössä, tarkista kuitenkin, ettei ole silmäkkeitä.

 Metsässä alkoi sataa ja palasimme Kontinjoen koululle. Kahden tunnin aikana ei pöllö tullut meitä katsomaan. Metsässä olo vie mukanaan, silloin ei ajattele, onko tästä jotain hyötyä, vaan elää vain sen hetken. Moni otti valokuvia maastossa. Linnut pysyivät kuitenkin poissa.              

Jatkamme koulun suojissa. Pekka kertoi lajeista, jotka voivat kiinnostaa Euroopasta tulevia ja erityisesti lintukuvaajia (* = kuuluvat top-kymppiin).       

  • Maakotka, merikotka *
  • Kuukkeli
  • Korppi – varovainen, tottuu ihmiseen, korpilla on erilaiset varoitusäänet karhulle, sudelle ja ihmiselle
  • Varis – yöpyy eri paikassa turvassa, huuhkaja voi napata saaliiksi yöllä, meidän varis on harmaa, Euroopassa musta
  • Urpiainen
  • Tundraurpiainen
  • Pulmunen – muuttoaikana valkea-musta, Euroopassa ruskea, lumirajan seuraaja
  • Jouhisorsa, haapana jaelkkä – kosioasussaan komeita
  • Joutsen
  • Selkälokki, suomalaisin lintu, koska pääosa esiintyvistä linnuista pesii Suomessa
  • Kurki
  • Liro
  • Suokukko *, soidinröyhelö voi olla punainen, sininen tai lila (ei vihreää), Paltaniemellä muuttoaikana
  • Tylli
  • Vesipääsky – pyörii ympäri vedessä
  • Pikkukuovi – matkaa Lappiin
  • Kuikka * – upea kesäpuku, talvehtii kaukana merellä
  • Kaakkuri *
  • Koskikara – muuttaa talveksi Suomeen
  • Metsot *, teeri, riekko, pyy
  • Kanahaukka
  • Sinisuohaukka * – vaalea, tummat siiven kärjet
  • Kalasääski * – pitää olla lupa ympäristökeskukselta kuvaamiseen pesältä, samoin huuhkaja, kotkat, muuttohaukka, tunturipöllö
  • Tunturipöllö *, helmipöllö, suopöllö
  • Tikat – pohjan- ja käpytikka *, palokärki
  • Tilhi
  • Taviokuurna- Puolangalta voi löytää, peloton lintu, helppo pyydystää
  • Kirjosiipikäpylintu
  • Punavarpunen – heinikoissa syö kypsymätöntä ohraa
  • Käki – usein leppälinnun pesässä
  • Kultasirkku, kannat romahtaneet 80-luvulla, enää vain noin kymmenen paria koko Suomessa
  • Pikkusirkku
  • Lapintiainen – pesii Suomussalmella
  • Lapinuunilintu- tulee atrapille ja laulaa kilpaa
  • Sinipyrstö * – halutuin, yleistynyt Kainuussa, löytyy vaarojen rinteiltä, jossa vanhoja kuusia
  • Pikkulokki
  • Kottarainen – Paltaniemellä muutama pari   

LOPUKSI: Lintujen tarkkailijan tulisi herätä aikaisin aamulla, olla hiljaa ja paikallaan  ̶ joopa joo, onneksi iltalennoilla voi nähdä valtavia parvia. Sinikka Korhonen Mesikämmenestä metsäemäntään osiosta vahvistuneena.

Suomalainen luontosuhde ja mytologia

Tässä kirjoituksessa Pirjo Kähkönen ja Tuula Tirronen kirjoittavat siitä, mitä erityistä heillä jäi mieleen Anne Hyvärisen luennosta 23.3. Annen aiheenahan oli suomalainen luontosuhde ja mytologia.

FM, tuntiopettaja Anne Hyvärinen

Luennoista on jo jonkin verran aikaa, mutta mieleen on jäänyt jotakin uutta tiedonjyvää. Esimerkiksi tieto siitä, että myös meillä suomalaisilla on pitkä historia takanamme, vaikka siitä ei ole jäänyt välttämättä samanlaisia jälkiä kuin jossakin muualla. Meillä ei ole hienoja linnoja tai muita rakenteita, vaan täällä on eletty todellakin luonnonmukaisesti. Luonnosta löytyy hienomuotoisia jälkiä sille, ken niitä osaa etsiä.

Luennoilla tuli mielenkiintoista ja uutta asiaa paljon. Päällimmäisenä mieleeni jäivät karsikkopuut, joihin merkkailtiin ilmeisesti milloin mitäkin. Ihmisten kuolemat, syntymät ja saalistilastot merkattiin karsittuihin mäntyihin. Tunneilla selvisi eräänkin puun arvoitus, johon retkellä joskus törmäsin.

Kiinnitin huomiota myös siihen, milloin ihmisten käyttäytymiseen ja luonteenpiirteisiin ilmestyi kateus. Pyyntikulttuurin vaihtuessa viljelykulttuurin tuli ihmisistä omaisuuden myötä kateellisia. Lisäksi alkoi petoviha. Ennen karhu oli kunnioitettu, mutta kotieläinten ja viljelysten myötä karhusta tuli ihmiselle uhka.

Entisajan elämisen jäljet ovat hautautuneet ympäristöön ja maisemoituneet. Voi vain kuvitella, miten huonosti nykyajan jäljet maisemoituvat ja lähtevät elämään luonnon kiertokulun kanssa.